maanantai, 15. kesäkuu 2015

Venäjä haluaa sotaa!

Huhhuhhh.. Tässä vasta aihe, puhua suomalaisille venäläisistä, joista heille on muodostunut ihan historian takia ikuinen vihollinen. Tähän päälle vielä trolli-sanan lanseeraus juurikin kumoamaan kaiken, joka tuntuu järkevältä, mutta ei osu yhteen läntisen todellisuuden kanssa.. Heti näistä alkusanoista voisi kuvitella, että arvostan itäistä naapuriamme tai jollain tavalla suosin sitä, mutta näin ei ole. Haluaisin vain, että löydettäisiin yhdessä totuus ja sitäkautta yhtenäinen todellisuus tähän tilanteeseen. Sehän on varmasti tullut kaikille selväksi, että Putinin todellisuus eroaa aikalailla meille tarjotusta todellisuudesta.

Ukraina - mitä tapahtuu?

Ukrainan kriisi on tällähetkellä päällä ja monet tahot yrittävät löytää ratkaisua tähän kriisiin ja ainakin yhtä monet vaikeuttavat sitä. Lähdetään ihan alusta ja yritetään katsoa neutraalista näkökulmasta mitä Ukrainassa on tapahtunut. Ukrainassa oli EU-vaalit 2014, jossa ukrainan kansa äänesti EU:ta vastaan. Elikkä Ukrainalaiset elivät normaalia elämää niinkuin me elämme, ennenkuin kyseiset vaalit koittivat. EU myönteiset puoleet ja ihmiset eivät olleet tyytyväisiä vaali-tulokseen, koska he kovasti olisivat halunneet EU:n suojiin/otteeseen. Tästähän syntyi mellakka, jolle saatiin hienosti kasvot, maskuliininen nyrkkeilijä Vitali Klytško. Tästä seurasi vallankaappaus Ukrainassa. Laillisin vaalein äänestetty presidentti syrjäytetään vallasta ja tilalle tulee viime vaaleissa huonosti menestynyt puolue ja uusi Presidentti Petro Porošenko. Tästä alkaa vielä isommat mellakat, kaikki venäjämieliset olivat hylkiöitä tämän uuden hallituksen edessä, vaikka esimerkiksi krimillä venäläisten osuus on n. 90%. Tässä vaiheessa Venäjä puuttui peliin. Krimillä järjestettiin lailliset vaalit ja he liittyivät selvin äänin Venäjään. Mitä jos he eivät olisi tehneet tätä? Olisiko heillä ita-ukrainan tilanne tällä hetkellä? Ketä vastaan Ukraina oikeastaan edes taistelee? Länti koittaa kaikin mahdollisin tavoin saada todisteita Venäjän osallisuudesta tähän sotaan, mutta vielä ei ole mitään vakuuttavaa löytynyt. Mitä jos Ukrainan hallitus ja sen joukut taisteleekin omia kansalaisiaan vastaan? Pitää muistaa, että Ukrainan väestöstä tosiaan on suhteellisen suuri osa on venäläisiä. Jos tämä taistelu olisikin juuri näitä Ukrainan venäläisiä vastaan? Miksei Venäjä tässä tapauksessa auttaisi omia kansalaisiaan. Tosiaan tilanne on sekava ja läntinen + itäinen infosota ei auta yhtään selvittämään Ukrainan tapahtumia.

Sitten tämä uskomaton sodanlietsonta mitä on tällähetkellä meneillään. Sota-aiheilla herkutellaan mediassa ja sota sana ylipäätänsä esiintyy kaikkialla. Kuinka moni oikeasti haluaa sotaa? Ja kuka oikeasti haluaa sotia? Kylmän sodan jälkeen Venäjä on käynyt ainoastaan Georgian kanssa sotaa, tai oikeastaan tsetseenejä vastaan. Amerikka sen sijaan on osallistunut useampaan. Vuoden 1991 Persianlahden sota, 425 000 miestä vapauttamaan Irakin miehittämä Kuwait. 1994–1995 rauhanturvajoukkoja Somaliaan. Haitin miehitys 1994– ja sen jälkeinen 2400 miehen rauhanturvajoukot. Bosnia ja Hertsegovina ja Makedonia rauhaturvajoukkoja 1995–. Ohjusisku Sudaniin ja Afganistaniin elokuussa 1998. Ohjusisku Sudaniin ja Afganistaniin elokuussa 1998. Jugoslavian pommitukset 1999. Itä-Timor pieni määrä rauhanturvajoukkoja 1999–. Ehkä meidän pitäis vähän muuttaa käsityksiä maailman tilanteesta?

https://rickrozoff.files.wordpress.com/2014/03/securedownload.png

maanantai, 15. kesäkuu 2015

Toivoa ja vuodatusta

En olis uskonut näin käyvän, mutta todentotta kirjotan tässä nyt blogia.

Blogin nimi tuli aika heittämällä nimittäin vuodatustahan tässä on tulossa. Toisaalta yleensä, kun annan näppisten laulaa niin siihen verenpaineen nousuun löytyy syy. (HS, IL, IS) Tällä hetkellä ei oo mitään erityistä uutista mistä vuodattaa vaan ylipäätänsä Suomen ja Maailman tilanteesta.

Elämme todella mielenkiintosta aikaa, koko ajan automaatio lisääntyy ja sitä kautta väistämättä työttömyys. Ollaan tilanteessa jossa nykyinen järjestelmä ei vain toimi. Järjestelmän toimimattomuuteen löytyy kyllä monia muitakin syitä, mutta ei niistä enempää vielä.
Olisko suomalaisilla kohta aika valita massatyöttömyyden tai hyvinvointivaltion väliltä. Jos kansa tosissaan tahtoo hyvinvointivaltiota, on tehtävä hurjia muutoksia. Suuri vaikeuttaja tässä muutoksessa on se, että toistaiseksi suurimmalla osalla suomalaisista on vielä leipä pöydässä ja mahdollisesti hyvä työpaikka. Ymmärrän täysin heidän todellisuutensa ja kyvyttömyyden ymmärtää asioita isommasta kokonaisuudesta. Ei siihen ole tarvetta tai oikeastaan edes aikaa. Tästä johtuen itseasiassa olen vähän luovuttanut ihmisten herättelemisen suhteen. Se todellisuus, joka ihmiselle "asennetaan" koko sen elämän ajan on niin vahva, että se automaattisesti blokkaa kaikki ajatukset, jotka ovat ristiriidassa tämän todellisuuden kanssa. Ihmisen elämässä täytyy tapahtua jotain todella pysäyttävää, että hän voi edes harkita todellisuuden muuttamista. Alussa, kun ne ajatukset tuppaa voittamaan joka kerta :)

image.jpg

Jos me tosissaan muutosta haluaisimme, ensinnäkin irrottauduttaisiin yhteisestä valuutasta ja samalla EU:n siteestä. Se ei tule olemaan helppoa, mutta se on välttämätöntä, jos me haluamme lapsillemme jättää hyvinvointivaltion puhtaalla ruualla ja vedellä varustettuna.
Tällä hetkellä valta ei ole meidän käsissä. Me emme päätä meidän asioista ja kuten voidaan yhteiskunnan tilasta päätellä ei olla brysselissäkään liiemmin onnistuttu. Samalla kun irtaudumme EU:sta, meidän on kumottava Naton Isäntämaa-sopimus. Tietenkin kieltäytyä TTIP:stä Tämän jälkeen voisimme pitää ehkä suurimman kokouksen koskaan, jonne voisi osallistua ihan kuka tahansa omilla ajatuksillaan. Tässä tapahtumassa päätettäisiin miten jatkamme eteenpäin. Mihin aloihin panostamme, mitkä on vientituotteet, mihin ne viedään? Suomen valuutta? Hallitusjärjestelmä? Miten saadaan Suomi täysin omavaraiseksi? Työttömyys ? Masennus? Lääketeollisuus ? Keskusteltavaa varmasti riittäisi ja jos intressinä ja motiivina olisi tosiaan kaikkien suomessa asuvien hyvinvointi, uskoisin asioiden menevän yllättävänkin nopeasti parempaan suuntaan.

Ehkä kuitenkin suurin kysymys on miten saadaan suomalaisten todellisuus muutettua? Tai oikeastaan miten saadaan se illuusio, jonka länsi on meille luonut, pala palalta, ensi-askeleista lähtien. Se uskomaton kilpailun tarve, se tunne mikä tulee uudesta hienosta vaatteesta, jota on mainostettu ihmisen päällä, joka on luotu ns. arkkityypiksi jatkuvalla mainonnalla. Nyt kaikki tavoittelee olevansa näitä "ihanneihmisiä" kaikilla eri keinoilla. Meikit, vaatteet, body pumpit apuna. "Et ole mitään jos et ole sellainen kuin me sanotaan", on tuttua tässä todellisuudessa. Koulussa jo kerrotaa miten pitäis elämässä toimia, olla. Opettaja on ehkä syönyt masennuslääkkeitä 10v, mutta silti ohjeistaa nuoria samaan todellisuuteen sokeana, että se huono olo johtuu juurikin tästä systeemistä/järjestelmästä/illuusiosta.

Kevyttä vuodatusta tälläkertaa. Jos oikeesti tän joku lukee ja herättää ajatuksia, heitä kommenttia ja voit pyytää selventään/syventään jotain juttua tai sit vaan heittämään kysymyksen mistä vuaan. At the end of the story LOVE is only what matters.

Loppuun pikku riimittelyt!

"Toivot saavas sportti kaaran ja ison talon /
no miten ois se sisäinen valo? / kai se sulake jo koulussa palo, kun meidän opetettii arvosanoist ja huomiosta taistelee / trendit ja muoti telkust haistelee. Opetettii ajatus, et miten pitäis olla. NYT pää näihin kirjoihin tai oot täys NOLLA, eikä toimi kunnol sun polla.. Toi on täyttä bullshittii. Ei koulus mitata sun lahjakkuut / vaan ainoastaa muistin tilavuut / kun ei ne jutut ihmisellä luonnostaan tuu. Toisinko empatia, hyväksymyminen, rakkaus, tunne et joku sua tuijottaa, tunne et tänään kaikki natsaa, tunne et joku sua eteenpäin johdattaa / tunne et toi henkilö sun oli kohdattava.